Pienen pojan vanhempina maailmankuvamme on muuttunut. Olen joutunut muutaman kerran tilanteeseen, jossa minun on äitinä täytynyt huomauttaa vieraillemme, ettei meillä käyttäydytä tietyllä tapaa, kun poika on kotona. Vaikka meillä asuu vielä pieni vauva, joka ei täysin puhetta ymmärrä, on hänellä oikeus turvalliseen ja rauhalliseen lapsuuteen, johon aikuisten riitely ei kuulu. En tarkoita, etteivätkö lapset saisi kuulla vanhempiensa riitelyä ja että meidän pitäisi kasvattaa lapsemme jonkinlaisessa hyssyttelykulttuurissa, vaan on tiettyjä asioita, jotka eivät kuulu pienille silmille ja korville. Lasten ei esimerkiksi tarvitse omassa kodissaaan kuunnella vieraiden ihmisten tappelua ja omien vanhempienkin riitelyn on oltava sellaista, että lapsi silti tietää, että kaikki on hyvin. Me mieheni kanssa vanhempina olemme siitä vastuussa ja molemmat haluamme taata sen, ettei pienokaisen tarvitse pelätä, kokea oloaan turvattomaksi tai elää sekasorron keskellä. Me vaikutamme teollaimme ja sanoillamme siihen, millainen lapsuus pojallemme muodostuu. Kaikkiin ulkopuolisiin tekijöihin emme voi vaikuttaa - vaikka vanhempina sitä kuinka haluaisimmekin! - mutta omaa toimintaamme voimme kontrolloida. Me haluamme, että lapsemme saa elää onnellisen lapsuuden, mikä hänelle viattomana ihmisyksilönä kuuluukin. Kunnioittakaa jokainen lapsen oikeuksia ja luokaa pohja onnelliselle ja turvalliselle lapsuudelle, jossa ei tarvitse pelätä tai kokea epäluottamusta vanhempia kohtaan. Sama pätee lemmikkieläimiinkin!
Nauttikaa vapusta, mutta tehkää se arvokkaasti ! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti