Me and I - kotikutsut

Olin eilen Me and I - kotikutsuilla. Kerta oli siinä mielessä ainutlaatuinen, että ensinnäkään en ole ollut kyseisen tuotemerkin kotikutsuilla aiemmin. Toiseksi, isi ja poika pääsivät viettämään ekaa kertaa poikien iltaa, kun lähdinkin kutsuille itsekseni. Kutsuille sai tuoda myös lapsia, mutta Nosh-kutsuilta viisastuneena päätin jättää pojan kotiin, jotta vaatteiden katselusta todella tulisi jotakin. No, vaatteet sain kyllä rauhassa katsella, mutta toisaalta olisi hyvä ollut olla malli mukana sovituksia varten. 

Lasten mallisto oli ihanan värikäs ja pirteä. Jälleen kerran on todettava, että tyttöjen vaatteet ovat kyllä hienompia kuin poikien... :( Olisi pojillekin tilattavaa löytynyt, mutta en ollut aivan vakuuttunut ja niimpä jätin tilauksen lastenvaatteiden osalta tekemättä. Näitä jäin kuitenkin miettimään;

Ihanat sweatpantsit!

Syötävän söpö one black cat!

Striped first pants - kauniit ja mukavat päällä!

No, kun lastenvaatemalli oli isin kanssa kotona, pääsinkin ekaa kertaa sovittelemaan myös naistenvaatemallistoa. Tykkäsin! Tilasin kuitenkin ainoastaan yhden pipon, sillä poreallas kotipihassa muistutti viime aikojen rahanmenosta tehokkaasti... Kukkaron nyörit pysyivät siis visusti kiinni. Tämä ihanuus tulee kuitenkin postista lähimmän kahden viikon sisään :)

Jos rahanmenoa ei olisi ollut niin paljoa, olisin ehdottomasti tilannut naistenvaatemallistosta myös nämä:

Farkkushortsien osalta täytyy sanoa, että koot ovat paljon suuremmat kuin yleensä. Tämä mamma ei todellakaan mahdu 27' farkkuihin, mutta nytpä vaan sujahdinkin kevyempääkin kevyemmin noihin farkkuihin :) Sanoisimpa, että kunnon itsetunnon nostatusta (tai itsepetosta, miten asian nyt haluaakaan nähdä)!

Toimituskulut Me and I:lla ovat Noshiin verrattuna korkeammat; posti tuo paketin kuin paketin 5,5€:lla kotiin. Noshilla vastaava summa taisi olla kolmisen euroa, jos oikein muistan? 

Kutsut olivat kaikkinensa mukavat ja mikä parasta, esittelyn jälkeen pöytä notkui toinen toistaan herkullisempia suolaisia ja makeita :) Kotonakin oltiin pärjätty todella hyvin, eikä äitiä ollut edes ollut ikävä. Tässä vaiheessa sain vielä jättihymyn, kun kotiin palasin, mutta jossakin vaiheessa ei taida enää hymy odotella vastassa. ;)