Paluu arkeen

Täällä alkaa isimiehellä kolmas viikko töitä loman jälkeen. Meidän arki is back. Eka viikko tuntui pitkältä kuin nälkäviikko ja haikailin taas töihin lähdön perään (vaikka tiedän, että kun se hetki koittaa, ikävöin ja suren kovasti ohitse olevaa äitiyslomaa). Ensimmäinen viikko meni siis arjen raskautta ihmetellessä. Toka viikko meni jo nopsaan ja touhuttiin poikien kanssa entiseen malliin. Jos pitää valita ulkona liikkuminen vai kotona olo lasten kanssa, valitsen tuhat kertaa mielummin ulkona käymisen kuin kotiolot, koska yleensä kaikesta rankkuudesta huolimatta on vaan jollakin tapaa helpompaa niin. 

Mieli on mennyt up and down. Huonosti nukuttuja öitä, paljon sokeria eikä liikuntaa (joo tuhansia arkisia askelia, pomppuja ja pelastushyökkäyksiä kylläkin). Pitkästä aikaa vietin päivää etten tehnyt yhtään mitään. Tai paljon mitään. Sellainen ei sovi minulle tai ole minua, mutta ei vaan huvittanut. Nyt on onneksi taas huvittanut. 

Oman kroppani kanssa olen umpikujassa. Olen äitiyslomalla ollessani ottanut kyllä joka (herkku-) palan irti. Raskauskiloja on vielä kymmenkunta, kun esikoisen aikaan sama määrä oli jo aikalailla taputeltu. Oikeutan herkut itselleni imetyksen kautta, vaikka tosin uskonkin että imetys saa kropan haluamaan nopeita hiilareita. Joku roti sentään. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää ja vähän takapuoleltakin.  Vatsamakkaroita on muttei selkärankaa. Olen kokeillut portaita ja hyppynarua, mutta into ei riitä. Nyt onneksi muutama onnistunut vaunulenkki takana. Viimeksi oli kympin punnuskin käsissä viimeisen kilometrin, kun nuorimmainen ei suostunut enää vaunuissa istumaan. Huh. 

Tällaista mamma arkea täällä. Tällä viikkoa tuli mm. käytyä kahviloissa, luostarissa, synttäreillä, vaarilassa, selattua vanhoja valokuvia, nähtyä ystäviä, syötyä mansikoita ja herneitä, käytyä pikapikaa mustikassa, pestyä mattoja, syötyä jäätelöä, ommeltua, järjesteltyä kaappeja... ihana mammaloma, vaikka uhmaikäisen ja 9kk  koheltajan kanssa ei aina nauratakaan;)